Hämeenlinnan Soutajien juniorit esittelyssä
| ||
| Vuonna 2003 järjestetyn soutukoulun tuloksena seuramme sai kolme uutta ja innokasta soutajaa. Aiemmin seuramme juniorisoutua oli ansiokkaasti edustanut Robert Ven, joka nyt sai Heikistä, Vilistä ja Mikosta uusia treenikavereita. Soutukoulun jälkeen pojat aloittivat säännöllisen harjoittelun – kipinä lajiin oli syttynyt. Mikä soudussa sitten kiinnostaa? Nykyään on valtava lajitarjonta, mutta pojilla on selvä vastaus siihen, miksi kannattaa alkaa harrastaa soutua. - Soudussa on mukava rytmi ja liikerata sekä myös soutuporukka on mukavaa, kuvailee Heikki Koponen soudun hyviä puolia. Muut pojat ovat samaa mieltä siitä, että mukavat kaverit tuovat harjoitteluun lisää hohtoa. - Soutu on yksinkertaisesti mukava laji, lisää Vili Piispanen. Robert Ven on päätynyt soudun pariin perheensä kautta. Sekä hänen isänsä Livinus että isoisänsä ovat molemmat olleet maajoukkuetason soutajia Belgiassa. Lisäksi Robertin äiti Tiina on harrastanut soutua jo kahdenkymmenen vuoden ajan ja vastaa tällä hetkellä poikien valmennuksesta. Robertin mukaan soutu on enemmän elämäntapa kuin pelkkä harrastus. Hän myöntää, että perheen soututaustalla on ollut merkityksensä soutuharrastuksen aloittamiseen mutta suurin syy on ehdottomasti ollut oma kiinnostus lajia kohtaan. Mikä soudussa on kaikkein haastavinta? - Tekniikka ja kilpailustrategian valinta, määrittelee Mikko Maisalmi. – On jaksettava soutaa täysillä koko matka ja jakaa voimansa niin, ettei tule katkeamisia lopussa, hän jatkaa. Kilpailukokemusta pojille onkin kertynyt viime kesänä reilusti monessa veneluokassa. Yhdessä he ovat kilpailleet junioriliigassa pariaironelikossa sekä pariairokaksikossa parein Vili – Mikko ja Robert – Heikki. Lisäksi Robert ja Heikki ovat molemmat kilpailleet yksiköillä. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että kilpailut ovat erittäin tärkeitä motivoijia ja tuovat harjoitteluun tavoitteellisuutta sekä uutta puhtia. Mitalejakin on kesän mittaan ropissut poikien kaulaan vähintäänkin kiitettävästi.
| Harjoittelun pojat ovat ottaneet tosissaan. Soutu vaatii lajina keskittymistaitoa mutta osaltaan myös kehittää sitä. Toisaalta monille lajin haastavuus on juuri se, joka innostaa ja motivoi harjoittelemaan ahkerasti. Pojat ovat kaikki sisäistäneet harjoittelun merkityksen. Sen lisäksi, että he ovat yhdessä harjoitelleet soutua kaksi kertaa viikossa koko talven ja pelanneet sählyä kerran viikossa, he ovat käyneet omalla ajalla lenkillä ja hiihtämässä. Nyt katseet on kuitenkin käännetty tulevaan kesään. Edessä on monia haastavia kilpailuja ja satoja harjoituskilometrejä. Vaja on laitettu kuntoon ja hiukan tuntumaakin on päästy kokeilemaan Katumajärvellä, jonka jää lähti mukavasti huhtikuun puolenvälin tienoilla. Pitkän talven ja ergosoudun jälkeen on todella mahtavaa päästä vesille. Jotain rannasta kuitenkin puuttuu… poikien yhteinen toive on saada ensikesänä rantaan tyttösoutajia harjoitusintoa nostattamaan.
| |